Tassujen matkassa

Kun seuraa koiran kulkua, katse kiinnittyy usein sen heiluvaan häntään tai terävään katseeseen. Harvoin tulemme ajatelleeksi niitä viittä pientä tyynyä, jotka ottavat vastaan jokaisen askeleen: koiran anturoita. Ne ovat yhtä aikaa hämmästyttävän sitkeää tekoa, mutta yllättävän herkät ympäristön muutoksille.

Jokainen lenkki on tassuille omanlaisensa koetus. Talvella niitä koettelevat pakkanen ja maantiesuola, kesällä kuuma asfaltti ja kuivuus. Mutta anturoiden kunto ei ole pelkästään sääkysymys tai purkista otettavan tassuvahan määrää – siihen vaikuttavat yhtä lailla maasto, koiran liikkumistapa, perimä ja jopa ravitsemus. Mutta milloin tassut pärjäävät sellaisenaan, ja milloin on aika vetää tossut jalkaan? Täydellisiä oppikirjavastauksia ei ole, sillä jokaisen koiran tassutarina on hieman erilainen.

Koiran antura on melkoinen mestariteos. Se koostuu paksusta rasva- ja sidekudoksesta sekä sitkeästä, sarveistuneesta ihokerroksesta. Anturat toimivat koiran luonnollisina iskunvaimentimina, jotka suojaavat niveliä ja luita kovilta tärähdyksiltä aina, kun koira hyppää, kirmaa tai jarruttaa.

Sen lisäksi, että antura tarjoaa pitoa erilaisilla pinnoilla, sillä on toinenkin tärkeä tehtävä: aistiminen. Anturoissa sijaitsevat hikirauhaset, ja niiden kautta koira saa jatkuvaa tuntoaistimusta maaston muodoista. Terve antura ei ole vauvanihon pehmeä, vaan mielemminkin joustava, hieman karkea ja sitkeä. Se on suunniteltu kestämään kulutusta, kunhan sille annetaan siihen mahdollisuus.

Maa koiran tassujen alla muuttuu jatkuvasti. Kaupunkikoira tallaa päivittäin kovalla asfaltilla, kun taas maaseudulla asuvat lajiveljet kirmaavat erilaisilla pinnoilla kuten pehmeällä metsäpohjalla tai nurmikoilla.

Toinen suuri haaste on vaihteleva ilmasto. Talvella pakkasen kuivattama ilma, terävä sepeli ja erityisesti maantiesuola muodostavat yhdistelmän, joka saattaa aiheuttaa pienenpieniä halkeamia. Suola kuivattaa ihoa entisestään ja aiheuttaa kirvelyä, jos anturassa on jo valmiiksi mikrohalkeama. Kesällä taas auringon paahtama asfaltti voi tulla polttavan kuumaksi, jolloin ohutkin kosketus saattaa vaurioittaa herkkää nahkaa.

Usein ajatellaan, että halkeilevat tai kuivat anturat korjataan pelkästään rasvaamalla. Ulkoinen hoito onkin tärkeää, mutta anturan kunto rakennetaan pitkälti sisältäpäin. Ihon ja sarveissolukon hyvinvointi on suorassa yhteydessä koiran saamaan ravintoon.

• Rasvahapot: Hyvänlaatuiset rasvahapot (kuten omega-3- ja omega-6-rasvahapot) auttavat säilyttämään ihon ja anturoiden luonnollisen kosteustasapainon ja joustavuuden.
• Yksilölliset erot ja ikä: Nuoren koiran anturat ovat usein pehmeämmät ja herkemmät, kun taas vanhemman koiran nahka voi olla paksumpaa, mutta myös alttiimpaa kuivumiselle ja kovettumille.
• Liikkumistyyli: Jotkut koirat ”jarruttavat” etutassuillaan tai rapsuttavat maata voimakkaasti, mikä kuluttaa tiettyjä kohtia anturasta enemmän kuin tasaisesti askeltavilla.

Tavallisen kotikoiran kohdalla kuiva tai halkeillut antura aiheuttaa epämukavuutta, mutta työ- ja harrastuskoirille tassujen kunto on suoraan yhteydessä niiden toimintakykyyn.

Työkoiran kohdalla anturoiden huolto on ennaltaehkäisyä parhaimmillaan. Pienikin halkeama tai hiekansiru varpaiden välissä voi keskeyttää työtehtävän tai kauden tärkeimmän kokeen. Näillä koirilla tassujen säännöllinen tarkastus jokaisen työrupeaman jälkeen, ennaltaehkäisevä vahaus sekä oikeanlaisten suojatossujen käyttö ääriolosuhteissa eivät ole hifistelyä – ne ovat osa ammattimaista huolenpitoa ja koiran työkyvyn varmistamista.

Kaipaako terve antura säännöllistä rasvausta? Tässä kohdin mielipiteet usein jakautuvat.

Anturan kuuluukin olla sitkeä ja jossain määrin kova. Jos tervettä anturaa rasvataan liian tiheästi hyvin pehmittävällä voiteella, nahka saattaa menettää luonnollisen sitkeytensä ja muuttua herkemmäksi rikkoutumiselle. Toisaalta taas kuiva, halkeileva antura kerää helposti likaa ja aiheuttaa koiralle kipua.

Hyvä nyrkkisääntö on, kohtuus kaikessa:

• Pesu ja kuivaus: Huuhtele tiesuola ja sepelipöly pois pelkällä kädenlämpöisellä vedellä lenkin jälkeen. Kuivaa tassut huolellisesti, myös varpaiden välit.
• Täsmähoito: Käytä tassuvahaa tai -rasvaa silloin, kun anturoissa näkyy selvää kuivuutta.
• Anna ihon hengittää: Mieluiten rasvaus tehdään esimerkiksi ennen nukkumaan menoa, jotta vaha tai voide ehtii imeytyä hyvin ennen seuraavaa lenkkiä.

Tossuista puhuttaessa törmää joskus ajatukseen, että ne olisivat vain ”turhaa inhimillistämistä”. Todellisuudessa suojatossu on erinomainen apuväline, kun sitä käytetään tarpeeseen. Tossut eivät ole merkki koiran heikkoudesta, vaan viisas tapa suojata elimistön tärkeää osaa silloin, kun olosuhteet sitä vaativat.

Tossuista on selkeää hyötyä esimerkiksi näissä tilanteissa:

• Kovat pakkaset ja kova hanki: Erityisesti pitkäkarvaisilla koirilla lumi paakkuuntuu ja jäätyy helposti varpaiden väliin. Tämän tossut estävät kokonaan.
• Maantiesuola ja sepeli: Kaupunkiolosuhteissa tossu säästää anturat suolan poltteelta ja terävän sepelin viilloilta.
• Haavat ja vauriot: Jos anturaan tulee haava tai halkeama, tossu pitää sidoksen puhtaana ja mahdollistaa paranemisen ja lenkkeilyn.
• Erikoismaastot ja vaativat tehtävät: Terävät kalliot ja joksat sekä rauniot tai pitkät vaellukset voivat kuluttaa anturat puhki ilman suojaa.

Tossun oikean koon valinnassa tärkeintä on pito ja istuvuus: liian kireä tossu estää tassun luonnollista liikkumista ja verenkiertoa, kun taas liian iso tossu hiertää ja tuntuu koirasta epämiellyttävältä.

Tassujen hoito ei ole suorittamista tai tarkkojen sääntöjen seuraamista, vaan oman koiran arjen havainnointia. Se mikä toimii kerrostalossa asuvalle kovilla pakkasilla, ei välttämättä ole tarpeen pääosin metsässä liikkuvalle koiralle.

Tärkeintä on oppia tuntemaan oman koiran tassut: miltä ne näyttävät ja tuntuvat silloin, kun kaikki on hyvin. Kun kurkistaa säännöllisesti varpaiden väliin ja tunnustelee anturoita ilman kiirettä, huomaa pienetkin muutokset ajoissa – ja matka jatkuu kevein askelin kohti uusia seikkailuja tai työtehtäviä.

Tulevaa kautta odotellessa otettiin Kuuran tassut käsittelyyn ja tehtiin perusteellinen tarkastus. Anturat käytiin läpi, vahattiin LovePaws luomu tassuvahalla ja todettiin, että anturat ovat loistavassa kunnossa tulevaan kauteen!

Lisäksi valittiin tassujen suojaksi ja tueksi maastoon Kardogin pitkävartiset L-koon AXEL -tossut. Tossujen oikea koko varmistettiin mittaamalla tassun maksimi leveys. Laitoimme paperin lattialle ja Kuuran tassun sen päälle siten, että koiran koko paino oli tassulla. Näin saadaan tassun todellinen maksimileveys selville ja varmistetaan, että anturoilla on tilaa levitä luonnollisesti tossun sisällä.

Tossun pitkä vartisuus valittiin koska – viiriäiskoiralla on pitkät jalkakarvat ja ilman kunnon vartta niihin kertyisi talvikelillä lumipalloja. Nyt tassujen osalta olemme valmiina tulevaan kauteen!